Musiikki saa minut leijailemaan, kurottelemaan pilviä ja huumaantumaan. Katsoin taannoin mielenkiintoisen dokumentin taiteilijoista, jotka kirjoittivat Lsd-tripeillä ja kamapäissään. He saivat mieletöntä tekstiä aikaan, odottamatonta, estotonta. Eräs taiteilijoista kuitenkin totesi, että hän ei käytä kemikaaleja, koska hänellä on "natural high". Tunsin piston. Koen olevani eräänlaisella luonnollisella tripillä tehdessäni musiikkia. Uuden luominen on tirskuvan iloista juhlaa, tekninen työstäminen koukuttavaa palapelin kokoamista ja valmiin kappaleen kuuleminen kuin rakastumista. Parasta ikinä!
Julkaisen uuden sinkun Marian Jamit nimellä ystävänpäivänä 14.2. Tämä on maistiainen toisen levyn materiaalista. Aina se jännittää, palaute. Vaikka koen tekeväni musiikkia melko vapaasti, muiden odotuksista riippumatta ja rakkaudesta musiikkiin, on aina ilo kuulla uuden tuotoksen soivan radiossa tai saavan kuulijoita. Parasta on jos oma tulkinta ja tarinani herättää muissa ajatuksia, tunteita. Eräs nainen tuli keikan jälkeen sanomaan, että ei ole viikkoihin hymyillyt, mutta musiikkimme sai tämän aikaan. Hänen ystävänsä oli kuollut ja mieli maassa. Pahoittelin ystävän poismenoa ja samalla tunsin, että musiikkini on tehnyt jotain, hymyilyttänyt pienen hetken. Se oli tärkeä hetki.
Elämä on ihanaa heittäytymistä. Ilman riskejä, jää paljon näkemättä. Rohkeudesta on syntynyt paljon hyvää; rakkaita ihmisiä, matkoja maailmalla, musiikkia ja erikoisia ikimuistoisia tilanteita. Joskus on hyvä myös nostaa jalat pöydälle, laittaa villasukat jalkaan ja ottaa kuppi teetä. On hyvä pysähtyä ihmettelemään välillä pilvien liikkumista, kellon tikitystä ja pyykkinarulla roikkuvia postikortteja. Elämä on hyvää, juuri näin.
 |
| Kuva: Joni Sarkki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti