Ai miten se tapahtui? Kuulen tuon lauseen usein. En mieti kovin pitkälle tekemisiäni. Joskus siitä on haittaa, useimmiten kuitenkin ajaudun mielenkiintoisiin tilanteisiin, tapaan hurmaavia uusia ihmisiä ja ihastun usein, asioihin ja ihmisiin.
Marian Jamit lähti myös spontaanisti liikkeelle. Etsin musiikkipiireistä biisintekijää, joka alkaisi tehdä kanssani unelmieni rytmimusiikkia. Löytyi "Assica Jelba" nimen alle naamioitunut mies, joka aluksi huvitti ja epäilytti minua outoine biiseineen. Ja minä olin varmasti yhtä outo ja hullu hänen mielestään. Ensimmäinen viesti olikin "Aika villiä kamaa sulla, siistiä! Kokeillaanko yhteistyötä?
Kesti hetken, että pääsimme samalle taajuudelle molempien villeimmät puolet huomioiden. Minulta on kysytty, miten biisimme rakentuvat. Pelkistetyimmillään me teimme aluksi töitä biittilähtöisesti. Assica Jelba riisui kaiken melodian biisistä, jotta pääsin laulujen kautta rakentamaan biisiä vapaammin. Myöhemmin en enää kaivannut pelkistetympää, koska tuntui, että mies oli löytänyt tyylini. Biisit olivat juuri sellaisia, joita halusin sanoittaa ja laulaa. Innostuin niistä ja rakastuin niihin yhä uudelleen ja levy alkoi rakentua pieninä palasina.
Niin on rakentunut pala palaselta myös elämäni. Sattuma ja spontaanius kuljettavat eteenpäin. Tartun hetkiin, luotan ja heittäydyn. Välillä petyn ja riudun, mutta nousen entistä uhmakkaampana kohti huomista. Elämä on välillä kuin hauska peli. Välillä pitää haastaa itseään ja koko maailmaa, välillä viihdyttää ja unohtaa koko peli. Kukaan ystävistäni ei enää ylläty, jos lähden ilman rahaa ja suunnitelmia päivän varoitusajalla matkalle. ja kun nauran, naurulle ei tule loppua ja joudun pakottamaan välillä itseni ajattelemaan jotain surullista, jotta hysterian saisi katkaistua. Kun olen surullinen, koko maailma kaatuu, niin tunteellisesti otan asiat. Pian taas lähden kohti uutta naurua ja aamua.
Marian Jamit odottaa kesää. Pieni auringon pilkahdus saa jo sekaisin, mielen ja kehon. Rakas Aino fillarini on kaivettu tietenkin jo esiin! Pyöräilystä laulan edelleen monessa laulussa, se tiivistää kesän parhaat puolet: Helppoa ja soljuvaa.
Marian Jamit lähti myös spontaanisti liikkeelle. Etsin musiikkipiireistä biisintekijää, joka alkaisi tehdä kanssani unelmieni rytmimusiikkia. Löytyi "Assica Jelba" nimen alle naamioitunut mies, joka aluksi huvitti ja epäilytti minua outoine biiseineen. Ja minä olin varmasti yhtä outo ja hullu hänen mielestään. Ensimmäinen viesti olikin "Aika villiä kamaa sulla, siistiä! Kokeillaanko yhteistyötä?
Kesti hetken, että pääsimme samalle taajuudelle molempien villeimmät puolet huomioiden. Minulta on kysytty, miten biisimme rakentuvat. Pelkistetyimmillään me teimme aluksi töitä biittilähtöisesti. Assica Jelba riisui kaiken melodian biisistä, jotta pääsin laulujen kautta rakentamaan biisiä vapaammin. Myöhemmin en enää kaivannut pelkistetympää, koska tuntui, että mies oli löytänyt tyylini. Biisit olivat juuri sellaisia, joita halusin sanoittaa ja laulaa. Innostuin niistä ja rakastuin niihin yhä uudelleen ja levy alkoi rakentua pieninä palasina.
Niin on rakentunut pala palaselta myös elämäni. Sattuma ja spontaanius kuljettavat eteenpäin. Tartun hetkiin, luotan ja heittäydyn. Välillä petyn ja riudun, mutta nousen entistä uhmakkaampana kohti huomista. Elämä on välillä kuin hauska peli. Välillä pitää haastaa itseään ja koko maailmaa, välillä viihdyttää ja unohtaa koko peli. Kukaan ystävistäni ei enää ylläty, jos lähden ilman rahaa ja suunnitelmia päivän varoitusajalla matkalle. ja kun nauran, naurulle ei tule loppua ja joudun pakottamaan välillä itseni ajattelemaan jotain surullista, jotta hysterian saisi katkaistua. Kun olen surullinen, koko maailma kaatuu, niin tunteellisesti otan asiat. Pian taas lähden kohti uutta naurua ja aamua.
Marian Jamit odottaa kesää. Pieni auringon pilkahdus saa jo sekaisin, mielen ja kehon. Rakas Aino fillarini on kaivettu tietenkin jo esiin! Pyöräilystä laulan edelleen monessa laulussa, se tiivistää kesän parhaat puolet: Helppoa ja soljuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti