Oi, rakas ja katala raha! Olen jutellut tästä musiikin parissa puuhastelevien ihmisten kanssa usein. Mitä kaikkea kuuluu keikkapäivään. Kun bändi tai ohjelmatoimisto neuvottelee keikkaliksasta, trendinä on yrittää saada bändi pelkällä kaljapalkalla lauteille. Varsinkin tuoreiden nimien kohdalla myyminen ja hinnan neuvottelu käy työstä. Millainen sitten on tavallinen keikkapäivä.
Jos lähdemme keikalle toiseen kaupunkiin on jo viikkoja ennen mietittävä miten 6 henkisen bändimme logistiikka järjestyy. Säätäminen on oikea sana tässä kohtaa. Mietitään edullisinta ja toimivinta kuljetusvaihtoehtoa. Vuokrataanko keikkapaku tai survotaanko porukka henkilö-autoihin kaikkien soittimien kera. Viime keikalla sulloimme bändin, soittimet ja kasan patjoja tavalliseen henkilö-autoon. Lisäksi 2 soittajaa tulivat eri kaupungeista. Tunnelma oli tiivis.
Keikkapäivänä soundcheck alkaa tavallisesti jo klo:18 maissa, joten toiseen kaupunkiin lähdetään usein jo ajelemaan iltapäivällä. Soundcheckin jälkeen bändi valmistelee kamat valmiiksi iltaa varten ja relaa hetken. Illan vedon odottelun lomassa naiset punailevat huulia ja heittävät mekot päälle. Keikka kestää usein tunnin verran ja melko pian keikan jälkeen aletaan kasailemaan kamoja tai ainakin miettimään jälleen sitä ihanaa logistiikkaa. Liven päätyttyä kamat survotaan autoihin ja lähdetään ajamaan takaisin kotikaupunkiin tai mahdolliseen majoitukseen. Kotona Helsingissä kamat viedään vielä treenikselle tai ihmisten koteihin. Jannut ja mimmit pudotetaan eri kohteisiin. Työpäivälle tulee siis helposti pituutta yli 10 tuntia.
Kuulostaa paikoin rankalta ja hankalalta. Silti en vaihtaisi päivääkään. Lavalla kaikki säätäminen unohtuu ja voin nauttia oman musiikin laulamisesta, yleisön reaktioista ja vuorovaikutuksesta. Kaikki hikiset roudailut ja pienellä rahalla kitkuttaminen lopulta kannattaa.
Silti...en pahastu jos tarjoatte kunnollisen liksan siitä, että teemme kaikkemme ja täydellä sydämellä. T: muusikot
Ihanaa keikkakesää kaikille. Käykää ihmiset keikoilla ja festareilla! Näinä päivinä kun levyt eivät juuri myy, on parasta supporttia mennä fiilistelemään livejä. Ja mitä kaikkea ihanaa ja uutta voi löytää! Minut löytää useilta keikoilta kesän aikana myös yleisön puolelta, joraamassa hikipisarat otsalla!
Pssst! Meitä näkee seuraavan kerran Mascotissa 6.6 ja hei mitään ei maksa sisäänpääsy ;-)
-Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti